Mitä menetelmiä life coach käyttää?

—

by

lifecoachsuomi
in
Valmentajan työkalupakki

Lyhyesti:

“Life coach käyttää yleensä keskusteluun ja käyttäytymisen muutokseen liittyviä menetelmiä, ei yhtä taikakaavaa. Yleisimmät työkalut ovat avoimet kysymykset, aktiivinen kuuntelu, tavoitteen kirkastaminen, arvotyö, reframing eli näkökulman vaihtaminen, konkreettinen toimintasuunnitelma ja accountability eli seuranta sekä vastuun tukeminen.”

Usein kysyttyä (FAQ):

Antaako coach neuvoja vai käyttääkö vain kysymyksiä?

Usein coaching painottuu kysymyksiin, peilaamiseen ja jäsentämiseen enemmän kuin neuvoihin.

Mitä accountability tarkoittaa?

Se tarkoittaa sovittujen askelten näkyväksi tekemistä ja sitä, että etenemiseen palataan seuraavassa keskustelussa.

Onko coachingissa yksi vakio menetelmä?

Kun coach puhuu menetelmistä, se voi kuulostaa hienolta ja vähän tyhjältä samaan aikaan. Käytännössä kyse on usein yllättävän selkeistä työtavoista: kuuntelemisesta, kysymisistä, tavoitteen kirkastamisesta, näkökulman vaihtamisesta ja seuraavien tekojen rakentamisesta.

Menetelmä ei tarkoita taikatemppua

Kun joku sanoo käyttävänsä coachingissa “monipuolisia menetelmiä”, moni lukija miettii ihan aiheellisesti, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Vähän sama tunne kuin silloin, kun ravintola kertoo ruoan olevan “konseptuaalista”. Selkeyttä, kiitos.

Coachingissa menetelmät ovat parhaimmillaan juuri sitä – selkeyttä.

ICF:n osaamiskehyksessä coachingin ytimeen kuuluvat muun muassa luottamuksen rakentaminen, avoimet kysymykset, aktiivinen kuuntelu, tavoitteiden sanoittaminen, oivallusten kääntäminen toiminnaksi ja vastuun tukeminen. Kyse ei siis ole yhdestä salaisesta tekniikasta vaan jäsennellystä tavasta auttaa asiakasta ajattelemaan, valitsemaan ja toimimaan.

Tämä on hyvä lähtökohta myös skeptiselle lukijalle. Hyvä coach ei yleensä tee vaikutusta sillä, että hänellä on paljon hienoja termejä. Hän tekee vaikutusta sillä, että keskustelu alkaa kirkastua.

Avoimet kysymykset ja aktiivinen kuuntelu

Yksi coachingin perusmenetelmistä on hyvin arkinen – kysyminen.

Ei kuitenkaan mikä tahansa kysyminen. ICF kuvaa hyvää coachingia niin, että coach kysyy avoimia, ajattelua syventäviä kysymyksiä ja kuuntelee tarkasti myös sitä, mitä asiakas ei suoraan sano. Tämä yhdistelmä auttaa näkemään omia oletuksia, ajattelun lukkoja ja vaihtoehtoja vähän tarkemmin.

Tällaiset kysymykset eivät kuulosta yleensä “menetelmältä”, vaikka juuri sitä ne ovat. Esimerkiksi:

  • mitä haluat tästä tilanteesta oikeasti
  • mitä tapahtuu, jos mikään ei muutu
  • mikä tässä tuntuu sinulle tärkeältä
  • miten tämä sopii yhteen arvojesi kanssa
  • mitä et ehkä vielä ole tullut ajatelleeksi

ICF:n sessionvalmistautumisohjeissa annetaan myös esimerkkejä siitä, mitä sessiossa voidaan kysyä: mitä haluaisit saavuttaa tänään, mikä on sinulle tärkeää, mitä siedät tällä hetkellä, millainen tulevaisuus olisi toivottu.

Tämä on coachingin yksi iso vahvuus. Moni ei tarvitse lisää informaatiota. Moni tarvitsee parempia kysymyksiä.

Tavoitteen kirkastaminen

Coaching alkaa usein siitä, että epämääräinen toive muutetaan työskentelykelpoiseksi tavoitteeksi.

Tämä ei tarkoita sitä, että tavoitteen pitäisi olla alusta asti täydellinen. Usein alku on sumea. “Haluan vähemmän kuormaa.” “Haluaisin tietää, mitä seuraavaksi.” “Tässä arjessa on liikaa kaikkea.” Coachingin tehtävä on auttaa tekemään näistä lauseista riittävän konkreettisia, jotta niihin voidaan tarttua.

ICF:n mukaan coaching auttaa asiakasta asettamaan tavoitteita, nimeämään mitä sessiolta halutaan ja rakentamaan accountabilityä niiden ympärille. Coachingin tutkimuksessa juuri tavoitesuuntautunut itsesäätely on ollut yksi selkeimmin vahvistuvista alueista. Sekä vanhempi että uudempi meta-analyysi tukevat tätä suuntaa.

Käytännössä tavoitteen kirkastaminen voi tarkoittaa, että “haluan lisää selkeyttä” muuttuu muotoon “haluan päättää kahden kuukauden sisällä, haenko uutta roolia vai kevennänkö nykyistä työtäni”.

Yhtäkkiä keskustelulla on suunta.

Valmentajan menetelmät

Arvotyö ja prioriteettien jäsentäminen

Aina ongelma ei ole kurinalaisuus. Joskus ongelma on ristiriita.

Ihminen voi olla tunnollinen, aikaansaava ja edelleen jatkuvasti jumissa, koska hän yrittää täyttää liian monta keskenään kilpailevaa tavoitetta. Silloin coachingissa käytetään usein arvotyötä tai priorisointityötä – eli selvitetään, mikä oikeasti painaa vaakakupissa eniten.

ICF:n esimerkkikysymyksissä yksi keskeinen kysymys on suoraan tämä: miten jokin valinta tai tilanne sopii yhteen arvojesi kanssa. Se on yksinkertainen mutta voimakas menetelmä, koska se siirtää huomion pois pelkästä tehokkuudesta siihen, mikä on sinulle totta.

Arvotyö voi näyttää vaatimattomalta. Ei mitään suurta seremoniaa. Ehkä vain lista:

  • mitä haluan suojella
  • mitä en halua enää toistaa
  • mikä olisi tässä tilanteessa “riittävän hyvä”
  • mikä on tärkeämpää kuin hyvältä näyttäminen

Usein näin tapahtuu yksi coachingin olennaisista asioista – ihminen alkaa kuulla paremmin itseään.

Reframing eli näkökulman vaihto

Joskus ongelma ei muutu heti. Mutta tapa nähdä se voi muuttua.

Reframing tarkoittaa käytännössä näkökulman vaihtoa. Ei positiivista väkipakkoa. Ei “ajattele vain paremmin”. Vaan sitä, että sama tilanne katsotaan toisesta kulmasta, jotta uusia vaihtoehtoja tulee näkyviin.

ICF:n valmistautumisohjeissa puhutaan siitä, että avoin mieli auttaa tutkimaan uusia näkökulmia ja reframaamaan tilannetta. Samalla coaching-kysymysten tutkimuksessa on havaittu, että kaikki kysymystyypit eivät vaikuta samalla tavalla. Ratkaisukeskeisemmät kysymykset tuottivat tutkimuksessa enemmän myönteistä tunnetta, vähemmän kielteistä tunnetta ja enemmän lähestymisorientoitunutta tavoiteajattelua kuin pelkkä ongelmaan jäävä kysymyksenasettelu.

Tämä ei tarkoita, että ongelmasta ei saisi puhua. Tarkoittaa vain sitä, että hyvä coach ei yleensä jätä asiakasta asumaan ongelman sisään.

Esimerkki reframingista voisi olla tällainen:

  • “Olen huono sitoutumaan” muuttuu muotoon “olen sitoutunut liian moneen asiaan yhtä aikaa”.
  • “Minulla ei ole motivaatiota” muuttuu muotoon “minulla ei ole enää suhdetta siihen, miksi tämä on tärkeää”.
  • “En saa mitään aikaan” muuttuu muotoon “aloitan liikaa liian isosta kohdasta”.

Kun lause vaihtuu, myös toiminta voi vaihtua.

Toimintasuunnitelma ja if–then-ajattelu

Coachingin iso riski on sama kuin kaikessa oivallustyössä – keskustelu oli hyvä, mutta mikään ei muutu.

Siksi moni hyvä coach rakentaa session lopussa jonkinlaisen toimintasuunnitelman. Joskus se on pelkkä yksi seuraava askel. Joskus tarkempi aikataulu. Joskus “jos – niin” -suunnitelma.

Tästä tulee hyödyllinen linkki tutkimukseen. Tavoitteiden toteutumista koskevassa meta-analyysissä implementation intentions eli if–then-suunnitelmat osoittautuivat tehokkaiksi tavoitteen saavuttamisen vahvistajiksi. Ajatus on yksinkertainen: et päätä vain mitä haluat tehdä, vaan myös milloin, missä ja miten toimit.

Coachingissa tämä voi kuulostaa esimerkiksi tältä:

  • “Jos alan perua oman liikuntahetken työpäivän jälkeen, käyn ensin 10 minuutin kävelyllä ennen kuin päätän mitään.”
  • “Jos sunnuntai-ilta muuttuu taas työahdistukseksi, kirjoitan maanantain kolme tärkeintä asiaa valmiiksi.”
  • “Jos alan venyttää hankalaa keskustelua, lähetän viestin tapaamisajan sopimiseksi ennen torstaita.”

Tällainen ei kuulosta erityisen hohdokkaalta.

Mutta se toimii juuri siksi, että se on konkreettista.

Accountability ja seuranta

Accountability on yksi coaching-sanan väärinymmärretyimmistä puolista. Monelle siitä tulee mieleen joku, joka vahtii, hoputtaa tai piiskaa.

Hyvässä coachingissa accountability tarkoittaa yleensä jotain paljon hyödyllisempää: sitä, että sovitut asiat tehdään näkyviksi, etenemiseen palataan ja vastuu pysyy asiakkaalla. ICF:n osaamiskuvauksessa puhutaan suoraan siitä, että coach tukee asiakasta kääntämään oivallukset askeliksi, kannustaa vastuuseen ja juhlistaa edistymistä.

Tämä on yksi syy siihen, miksi coaching näyttää tutkimuksissa vahvistavan juuri tavoitesuuntautunutta itsesäätelyä. Coaching ei jää helposti “hyväksi keskusteluksi”, jos rakenteessa on mukana seuranta.

Käytännössä accountability voi olla hyvin lempeää:

  • mitä sanoit tekeväsi viime kerran jälkeen
  • mitä teit oikeasti
  • mitä opit siitä
  • mitä muutat seuraavaksi

Ei draamaa. Ei häpeää. Selkeyttä, rytmiä ja vastuuta.

Ratkaisukeskeiset menetelmät

Ratkaisukeskeisyys on yksi coachingissa usein näkyvistä vaikutteista, vaikka kaikki coachit eivät käytä siitä juuri tätä nimeä.

Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä huomio siirtyy ongelman loputtomasta analyysista siihen, mitä kohti ollaan menossa, milloin ongelma on hieman pienempi ja mitä poikkeuksia jo on olemassa. PLOS Onessa julkaistussa tutkimuksessa pitkän aikavälin ratkaisukuvan kirkastaminen vahvisti myönteisempää suhdetta aikaan ja lyhyen aikavälin ratkaisujen selkeys lisäsi tavoitteiden koettua todellisuutta. Toisessa tutkimuksessa ratkaisukeskeiset kysymykset liittyivät ongelmakeskeisiä kysymyksiä myönteisempiin välittömiin vaikutuksiin tunteissa ja tavoitesuuntautumisessa.

Tähän kohtaan tarvitaan kuitenkin rehellinen huomautus. Osa näistä tutkimuksista tulee ratkaisukeskeisen terapian tai itsecoaching-harjoitusten suunnasta, ei suoraan perinteisestä life coaching -asetelmasta. Siksi niitä kannattaa käyttää viitteinä hyödyllisistä mekanismeista, ei todisteena siitä, että jokainen coach käyttäisi niitä samalla tavalla tai saisi niillä samat tulokset.

Silti käytännön tasolla moni coaching-keskustelu käyttää juuri näitä elementtejä:

  • millainen olisi toivottu tulevaisuus
  • missä tämä on jo vähän paremmin
  • mikä toimii jo nyt
  • mikä olisi pienin mahdollinen hyödyllinen askel

Nämä ovat yllättävän käyttökelpoisia kysymyksiä, varsinkin silloin kun ihminen on juuttunut ongelmapuheeseen.

Mitä menetelmät eivät tee

Tämä kohta on aivan yhtä tärkeä kuin kaikki edelliset.

Coachingin menetelmät eivät diagnosoi, hoida mielenterveyden häiriöitä, käsittele traumaa terapeuttisessa mielessä eivätkä takaa tiettyä lopputulosta. ICF:n mukaan coaching ei ole terapiaa, ja eettisissä ohjeissa korostetaan asiakkaalle annettavan tiedon totuudenmukaisuutta sekä sitä, ettei coachingin arvoa saa yliluvata.

Tämä on yksi tärkeä luotettavuuden merkki. Jos coach puhuu menetelmistä kuin ne ratkoisivat kaiken kaikille, kyse ei ole vahvasta ammattitaidosta vaan liian kevyestä rajatyöstä.

Hyvä coach osaa sanoa myös: tähän minä en ole oikea henkilö.

Miten kysyä coachilta menetelmistä ennen aloittamista

Menetelmiä ei tarvitse yrittää arvata verkkosivun yleiskuvauksesta.

Kysy suoraan:

  • miten työskentelet käytännössä sessiossa
  • nojaatko enemmän kysymyksiin, tehtäviin vai seurantaan
  • miten tavoitteita tarkennetaan
  • miten palaatte sovittuihin askeliin
  • milloin vaihdat lähestymistapaa, jos jokin ei toimi
  • missä kohtaa ohjaisit asiakkaan toisenlaisen tuen piiriin

Jos vastaukset ovat selkeitä, konkreettisia ja rauhallisia, se on hyvä merkki. Jos kaikki kuulostaa samalta sumulta kuin ennen kysymystä, sekin kertoo jotain.

Coachingin menetelmien ei tarvitse kuulostaa näyttäviltä.

Niiden pitää olla hyödyllisiä.

Jos haluat arvioida coachia järkevästi, yksi parhaista kysymyksistä ei ole “mikä sertifikaatti sinulla on”, vaan “miten työskentelet käytännössä”. Kun menetelmät, rajat ja rytmi ovat näkyvissä, myös päätös aloittamisesta on paljon helpompi tehdä.

Ja jos etsit erityisesti käytännöllistä, rauhallista ja tavoitteellista työskentelytapaa, juuri tämä menetelmäkeskustelu erottaa usein uskottavan coachin ympäripyöreästä lupauspuheesta.

Lähteet:

Tags: , , , , ,

Recent Posts