Moni nuori aikuinen tunnistaa tämän ajatuksen: jos panostan kunnolla uraan, jääkö parisuhde sivuun? Tai jos rakennan perhettä ja läheistä suhdetta, joudunko tinkimään omista tavoitteistani?
Kysymys ei ole uusi. Silti se tuntuu uudelta jokaiselle sukupolvelle, joka kohtaa sen ensimmäistä kertaa omassa elämässään. Varsinkin silloin, kun työelämä on epävarmaa, asuminen kallista ja tulevaisuus vähän sumuinen.
CNBC Make It nosti esiin EduBirdien kyselyn, jossa haastateltiin 2000 Z-sukupolven naista. Kyselyn mukaan 25 prosenttia vastaajista ajatteli, että uran ja rakkauden välillä on valittava. Lähes puolet, 47 prosenttia, kertoi toivovansa onnellista avioliittoa, lapsia ja vakaata työtä. Toisaalta 23 prosenttia sanoi mieluummin tavoittelevansa suurta menestystä, itsenäisyyttä ja julkisuutta, vaikka se tarkoittaisi sinkkuna pysymistä.
Nämä luvut ovat Yhdysvaltoihin ja kansainväliseen verkkokontekstiin liittyviä, eivät suoraan Suomen tilannetta kuvaavia. Silti aihe osuu myös täällä hermoon. Suomessa moni nuori nainen miettii samoja asioita käytännön kautta: määräaikaiset työt, opintojen venyminen, muutto työn perässä, perhehaaveet, palkkaerot, jaksaminen. Ei ihme, jos olo on välillä kuin yrittäisi ratkaista palapeliä, josta puuttuu pari reunapalaa.
Valinta ei aina ole oikea valinta
Kun ihminen sanoo, että hänen täytyy valita uran ja rakkauden välillä, taustalla voi olla monta eri asiaa. Joskus kyse on aidosti ajasta. Vuorotyö, opiskelu, yrittäjyys tai vaativa asiantuntijatyö vievät kapasiteettia. Kalenteri ei veny, vaikka tahtoa olisi.
Mutta usein kysymys on myös uskomuksista.
Esimerkiksi näistä:
- “Jos haluan edetä työssä, minun pitää olla aina käytettävissä.”
- “Hyvä parisuhde vaatii, että luovun omista suunnitelmistani.”
- “Kunnianhimoinen nainen on hankala kumppani.”
- “Perhehaaveista puhuminen heikentää asemaani työelämässä.”
- “Minun pitäisi tietää jo nyt, miltä koko elämäni näyttää.”
Osa näistä ajatuksista voi perustua omiin kokemuksiin. Osa tulee perheestä, mediasta, työpaikan kulttuurista tai vanhoista sukupuolirooleista, jotka eivät katoa yhdessä yössä. Ne vain vaihtavat vaatteita.
Mitä coaching voi tuoda tähän keskusteluun?
Coaching ei anna valmista vastausta siihen, pitäisikö sinun vaihtaa työpaikkaa, erota, sitoutua, muuttaa, hakea ylennystä tai pitää tauko deittailusta. Hyvä coach ei myöskään työnnä sinua kohti yhtä “oikeaa” elämänmallia.
Sen sijaan coaching voi auttaa pysähtymään kolmen hyvin käytännöllisen kysymyksen äärelle:
- Mitä minä oikeasti haluan? Ei vain mitä pitäisi haluta.
- Mistä olen valmis neuvottelemaan? Ja mistä en.
- Millaista tukea tarvitsen, jotta en rakenna elämää yksin kannatellen kaikkea?
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta. Se ei aina tunnu siltä. Kun mielessä pyörii ura, rakkaus, raha, keho, perhe, ystävät ja oma riittämättömyyden tunne, ajattelu menee helposti solmuun. Silloin ulkopuolinen keskustelukumppani voi auttaa erottamaan faktat peloista.
Hyvä kumppani ei tee tavoitteistasi ongelmaa
CNBC:n artikkelissa psykologi Wendy Walsh korostaa ajatusta kumppanista, joka tukee toisen tavoitteita. Tämä on olennainen kohta myös coachingin kannalta.
Parisuhde ei tietenkään ole pelkkä uraprojekti. Se olisi aika kylmä ajatus. Mutta toimiva suhde ei myöskään saa rakentua sille, että toinen pienentää itseään, jotta toisella olisi mukavampaa.
Arjessa tuki näkyy usein pieninä asioina:
- toinen kuuntelee, kun kerrot työpaineista, eikä vähättele niitä
- kotityöt ja vastuu eivät valu automaattisesti yhdelle ihmiselle
- molempien palautumiselle tehdään tilaa
- tärkeistä urapäätöksistä puhutaan ajoissa, ei vasta kriisin keskellä
- kumppani ei kilpaile onnistumisistasi, vaan iloitsee niistä
Tässä ei ole kyse siitä, että parisuhteen pitäisi olla täydellinen. Ei pidä. Ihmiset ovat väsyneitä, keskeneräisiä ja välillä ärsyttäviäkin. Mutta jos suhde tekee jatkuvasti olon pieneksi, levottomaksi tai syylliseksi omista tavoitteista, sitä kannattaa katsoa rehellisesti.
Pöydälle nostettavat asiat ennen kuin elämä tekee päätökset puolestasi
Moni vaikea valinta helpottuu, kun se pilkotaan pienemmiksi keskusteluiksi. Ei tarvitse ratkaista koko loppuelämää yhdellä sunnuntaikävelyllä. Aloita vaikka näistä.
Kysymyksiä, jotka auttavat jäsentämään uran ja ihmissuhteiden yhteensovittamista:
| Teema | Kysymys itselle | Kysymys kumppanille tai läheiselle |
|---|---|---|
| Aika | Mihin aikani oikeasti kuluu viikossa? | Miten voisimme tehdä arjesta vähemmän kuormittavaa? |
| Raha | Millaista taloudellista turvaa tarvitsen voidakseni hengittää? | Miten jaamme kustannukset ja riskit reilusti? |
| Kunnianhimo | Mitä menestys tarkoittaa minulle, ei muille? | Miten suhtaudut siihen, että työni tai opintoni ovat minulle tärkeitä? |
| Perhehaaveet | Haluanko lapsia, enkö halua, vai enkö vielä tiedä? | Millaisia odotuksia sinulla on perheestä, vanhemmuudesta ja vastuusta? |
| Jaksaminen | Milloin huomaan, että olen ylittänyt omat rajani? | Miten kerromme toisillemme ajoissa, jos kuormitus kasvaa liikaa? |
Suomalainen näkökulma: vapaus on totta, mutta ei tasaisesti jaettu
Suomessa on monia asioita, jotka tukevat työn ja perheen yhteensovittamista paremmin kuin monessa muussa maassa: perhevapaat, varhaiskasvatus, koulutusmahdollisuudet ja melko vahva ajatus siitä, että naisella on oikeus omaan työhön ja rahaan.
Silti käytäntö on joskus muuta kuin periaate. Työpaikan kulttuuri, alan palkkataso, parisuhteen työnjako, terveys, tukiverkko ja asuinpaikka vaikuttavat valtavasti. Yksi voi tehdä etätöitä järven rannalta. Toinen laskee, riittääkö palkka vuokraan ja junalippuihin. Samasta aiheesta puhutaan, mutta lähtöviiva ei ole kaikilla sama.
Siksi pelkkä “kyllä kaiken voi saada” -puhe voi tuntua ontolta. Rehellisempi lause olisi ehkä tämä: paljon voi rakentaa, mutta se vaatii selkeitä valintoja, tukea ja joskus myös rakenteiden muuttumista.
Pieni harjoitus: ei joko–tai, vaan mitä–millä hinnalla
Jos huomaat miettiväsi, pitääkö sinun valita rakkaus vai ura, kokeile tätä rauhallisesti paperilla. Ei tarvitse näyttää kenellekään.
- Kirjoita ylös kaksi vaihtoehtoa, jotka tuntuvat olevan vastakkain.
- Kirjoita kummankin alle, mitä hyvää se toisi elämääsi.
- Kirjoita myös, mitä se maksaisi: aikaa, rahaa, energiaa, vapautta, läheisyyttä.
- Kysy lopuksi: onko olemassa kolmas vaihtoehto, jossa molemmista säilyy jotakin olennaista?
Usein kolmas vaihtoehto ei ole dramaattinen. Se voi olla keskustelu kumppanin kanssa työnjaosta. Päätös olla hakematta juuri nyt kaikkein kuluttavinta roolia. Tai päinvastoin: lupa ottaa uraloikka vakavasti ja katsoa, millainen suhde kestää sen rinnalla.
Vähän tylsää? Ehkä. Mutta moni hyvä elämänratkaisu on juuri sellaista: vähemmän näyttävää, enemmän totta.
Lopuksi: kysymys ei ole vain nuorista naisista
Vaikka kysely koski Z-sukupolven naisia, aihe ei kuulu vain heille. Se koskee myös miehiä, muunsukupuolisia ihmisiä, vanhempia sukupolvia, esihenkilöitä ja työpaikkoja. Se koskee sitä, millaisia elämänmalleja pidämme mahdollisina.
Jos nuori nainen ajattelee, että hänen on valittava rakkauden ja uran välillä, hän ei välttämättä ole epärealistinen. Hän voi vain lukea ympäristöään tarkasti. Siksi vastaus ei voi olla pelkkä “kyllä sinä pystyt”. Parempi vastaus on: katsotaan rauhassa, mitä haluat, mitä tarvitset ja millaista tukea ympärilläsi oikeasti on.
Siitä hyvä päätöksenteko alkaa.
Lähde: CNBC
m